On ihan erilainen fiilis olla purjeveneessä kuin maissa. Saan suunnatonta nautintoa vesillä olosta, sillä siellä löydän rauhan. Pidän merellä erityisesti vaihtelevuudesta, kun välillä aurinko paistaa, ja välillä sataa. Joskus on tyyntä, ja joskus myrskyää.
Suomessa veneily on erilaista kuin monessa muussa maassa. Meillä on paljon saaria, ja veneilykausi on lyhyt, mikä tekee konseptista ainutlaatuisen. Täällä vesillä liikkuminen tiivistyy muutamaan kuukauteen, kun esimerkiksi Australiassa, Uudessa-Seelannissa tai Etelä-Euroopassa voi veneillä ympäri vuoden.
Suomessa veneilyturvallisuus on mielestäni pääsääntöisesti hyvissä kantimissa, kun esimerkiksi miltei kaikilla on yllään pelastusliivit. Vähän mietityttää kuitenkin se, että veneellä voi ajaa kuka tahansa. Maaliikenteessä kuljettajalta edellytetään ajokorttia, miksei siis myös vesillä? Jokaisen siellä liikkuvan on tärkeää tuntea merimerkit ja ainakin yleiset käyttäytymistavat.
Merta ei voi kesyttää, joten ihmisen on keksittävä keinot, millä pärjätä.
Omat poikani olen totuttanut vesillä liikkumiseen jo pienestä. Lapset ja lemmikit voi hyvin ottaa mukaan pitkillekin purjehduksille, kunhan vaan huolehtii asianmukaisesta turvavarustuksesta. Vene on turvallinen kaikille, kun siitä löytyy kaikki katsastusvarusteet, kuten pelastusliivit ja heittoköysi. Lapsille pitää alusta saakka opettaa, kuinka vesillä tulee käyttäytyä – pienessä veneessä ei voi seistä ja veneen kipparia totellaan aina.
Purjehdin ensimmäisenä suomalaisena yksin kilpaa maapallon ympäri. Olin omassa rauhassa merellä silloin yhtäjaksoisesti yhteensä 168 päivää. Valtamerellä tulee luonnon armoilla varautua kaikkeen. Merta ei voi kesyttää, joten ihmisen on keksittävä keinot, millä pärjätä. Tyynellä hermojen pitää kestää matkan hidastuminen, ja myrskyllä fokuksen on oltava aina seuraavasta hetkestä selviämisessä.
Lue myös: Mikaela Wulff ja Noora Ruskola matkalla Tokioon
Olen muutaman kerran ollut lähellä menettää henkeni. Olen pelännyt, kun vene on mennyt ympäri ja kuvitellut silloin, että tämä on viimeinen retkeni. Kun kanssakilpailijani kuoli, tuli silloin kaikenlaista mieleen. Olen silti 99 % ajasta ajatellut selviäväni ehjin nahoin, vaikka vaarallisia tilanteita tuleekin näillä reissuilla vastaan. Purjehtiminen maailman merillä on kuitenkin niin palkitsevaa, että olen halunnut lähteä sinne kerta toisensa jälkeen uudelleen.
Kirjoittaja Hjallis Harkimo on poliitikko, liikemies ja entinen kilpapurjehtija, joka rakastaa vesillä liikkumista ja kunnioittaa merta.
