Seppo Kolehmainen
poliisiylijohtaja
Turvallisuusympäristömme on muuttunut muutamassa vuodessa merkittävästi, nopeasti ja pysyvästi. Tästä huolimatta Suomi on yhä maailman turvallisimpia maita ja poliisin tietoon tulleiden rikosten määrä on kokonaisuutena laskussa.
Tilastojen valossa suurimmat vaaranpaikat konkretisoituvat tapaturmina ja liikenneonnettomuuksina. Toisaalta tietyissä rikoslajeissa – vakavissakin – on ilmennyt nousua.
Turvallisuus on tilastoja, mutta erityisesti se on tunne – asia, jota peilataan ympäristöstä päivittäin. Läheltä ja laajemmin. Enemmistö suomalaista ajattelee, ettei rikollisuus ole omassa lähiympäristössä poikkeuksellisen vakava ongelma. Turvattomuuden kokemukset esimerkiksi illalla ja öisin liikuttaessa ovat vähentyneet.
Arviot ovat paljolti myönteisempiä kuin aikoihin. Lähiympäristön rikosilmiöistä eniten kansalaisia huolestuttavat rattijuopot, ampuma-aseilla tehdyt rikokset, huumeiden käyttö ja myynti, seksuaalirikokset sekä pahoinpitelyt.
Näille kaikille on yhteistä, että ne saattavat aiheuttaa hengen ja terveyden vaaraa, sekä siten horjuttaa turvallisuuden tunnetta. Arjen toistuvat turvallisuusongelmat kasautuvat kapealle joukolle.
Turvallisuus on yhteispeliä, jossa meillä kaikilla on merkittävä roolimme.
Esimerkiksi alle viisi prosenttia väestöstä tekee yli puolet kaikista rikoksista ja 10 prosenttia kokee yli kaksi kolmasosaa kaikesta väkivallasta. Rikosten uhrit ja tekijät ovat usein samoja. Roolit toistuvat pitkin elämän eri tilanteita ja vaiheita.
Laajemmin Suomen sisäisen turvallisuuden tila on vielä varsin hyvä. Sitä edistävät muun muassa turvallinen lähi- ja liikenneympäristö, toimivat peruspalvelut ja väestön yhdenvertaisuus. Kaikesta hyvästä huolimatta on rehellistä todeta näköpiirissä olevan myös pilviä ja harmaan eri sävyjä.
Sisäisen turvallisuutemme suurimmat uhat ovat eriarvoistuminen ja syrjäytyminen. Joidenkin arvioiden mukaan viidennes nuoristamme on syrjäytymiseen johtavalla polulla.
Samaan aikaan turvallisuusympäristömme on muuttunut radikaalimmin kuin koskaan rauhan aikana. Rajat eivät ole pidäkkeenä ja rikollisuus, sekä sen torjunta mittelevät yhä globaalimmalla ja monisyisemmällä kentällä. Samalla kyber- ja hybridiuhat ovat todellisuutta, ja niihin varautuminen priorisoidusti välttämätöntä.
Ennustamattomuutta ja epävarmuutta aikaansaavat esimerkiksi Itämeren jännittynyt tilanne, kansainvälinen voimapolitiikka, turvapaikanhakijat lieveilmiöineen sekä eurooppalainen uusimuotoinen terrorismi. Tämä kaikki näkyy myös ihmisten asenteissa.
Kaksi kolmesta suomalaisesta kokee, että tulevaisuus on turvattomampi. Näkemykset ovat synkempiä kuin koskaan 2000-luvulla. Viranomaiset ovat kuitenkin varautuneet muuttuneeseen tilanteeseen monin tavoin. Yhteiskuntarauhan ja turvallisuuden tunteen perustana ovat olosuhteita vastaava suorituskyky, valmius ja lainsäädäntö, sekä kansalaisten vahva luottamus.
Tällä reseptillä taataan, että kykenemme myös jatkossa turvaamaan kaikkia, kaikkina aikoina. Turvallisuus on yhteispeliä, jossa meillä kaikilla on merkittävä roolimme, myös sinulla.
