Monen suomalaisen mielenmaisema on muuttunut synkemmäksi viime vuosien aikana. Viimeistään Venäjän helmikuussa aloittama täysimittainen hyökkäyssota Ukrainassa on tunkeutunut painajaisiimme ja nakertaa mielen perukoilla kahvipöydässä, kävelyllä ja supermarketissa.
– Turvallisuus on ihmisen perustarve, muistuttaa yksi maamme johtavista turvallisuuden asiantuntijoista; sotatieteiden tohtori, työelämäprofessori Jarno Limnéll.
Hän huomauttaa, että Maslowin tarvehierarkiassa fysiologisten välttämättömyyksien jälkeen toiseksi tärkein tarve on riittävä turvallisuus.
– Turvallisuus on meille jokaiselle henkilökohtainen olotila. Se on tunne, johon pitää vaikuttaa ja tunne jota yhteiskunnassa pitää myös osata johtaa.
Limnéll kertoo, että yleisin kysymys joka hänelle esitetään, on “mitä minä voin tehdä” – suomalaiset ovat käytännönläheistä kansaa.
Selkeät ohjeet siitä, mitä kannattaa ja voi tehdä yhteisen turvallisuuden eteen ovatkin oiva tapa luoda turvallisuuden tunnetta. Jokainen voi esimerkiksi huolehtia kotivarasta ja muistaa ottaa taukoja ahdistavien uutisten lukemisesta.
Kokonaisturvallisuus 2.0
Kokonaisturvallisuus on suomalaisen varautumisen yhteistoimintamalli, jossa yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista huolehditaan viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistyönä. Se on viimeksi päivitetty vuonna 2017.
Limnélillä on kolme lisäystä, jotka nykyinen maailmantilanne hänestä vaatii.
– Henkisen kriisinkestävyyden merkitys yhteiskuntarauhalle ja -toimivuudelle on hyvin keskeinen.
Limnéll nostaisi siis entistä enemmän esiin sen tärkeyttä, miten jaksamme jatkuvien kriisien ja epävarmuuksien keskellä.
– Johtajuuden tehtävä ei ensisijaisesti ole korostaa uhkia ja riskejä, vaan luoda toivoa.
Seuraava lisäys liittyy teknologiaan kaikessa laajuudessaan.
– Ihmiset kehittävät teknologiaa nopeammin ja radikaalimmin kuin koskaan ennen. Tämä kehitys tulee vaikuttamaan hyvin merkittävästi yhteiskuntien, yritysten ja meidän kaikkien turvallisuuteen.
Kolmas kohta käsittelee kansainvälistä yhteistyötä.
– Vaikka me kuinka hyvin teemme asiat Suomen sisällä, se ei enää riitä. Nostaisin malliksi “Kokonaisturvallisuus 2.0:n”, jossa teemme turvallisuusyhteistyötä luotettavien kansainvälisten kumppaneiden kanssa; tämä tarkottaa luotettavia EU-maita ja toki myös NATO-jäsenyyttä, mikä tuo ihan uuden ulottuvuuden.
Globaalit teknologiayritykset ja niiden merkitys ovat hyvin keskeisessä ja kasvavassa roolissa, ja ne on otettava huomioon.
Lopuksi Limnéll toteaa, että ulkona on kaunis sää joka antaa hänelle toivoa.
– Hyvin meidän vielä käy, hän lausuu tyynesti.
