Useimmat lapset hyötyvät eläinkontakteista. Jo kerran viikossa eläimen kanssa tapahtuva vuorovaikutustilanne on monelle lapselle tärkeä hetki, joka muun muassa auttaa vähentämään stressin kertymistä.
Eläinten ja lasten läheisyydestä on monenlaista hyötyä, kuten esimerkiksi allergioiden väheneminen. Toimintaterapeutti, yhteisöpedagogi ja eläintenhoitaja Eeva Kahilaniemi näkee puolestaan tunne- ja sosiaalitaitojen oppimisen ja harjoittamisen tärkeänä syynä tarjota lapsille mahdollisuutta eläinkontaktiin.
On tosiasia, että eläimen läheisyydessä aikaansa viettävät lapset ovat vähemmän stressaantuneita.
Kahilaniemi käyttää usein omassa terapiatyössään eläintä ”työvälineenään”. Hän kertoo, että monet tutkimukset osoittavat eläinten kehittävän lapsen sosiaalisia taitoja, psyykkistä kehitystä, itsetuntoa, vastuullisuutta sekä omien tunteiden ilmaisutaitoa. Lisäksi lasten empatiakyky kasvaa, jolloin he osaavat suhtautua muita myötätuntoisemmin myös toisten ihmisten tunteisiin.
– On tosiasia, että eläimen läheisyydessä aikaansa viettävät lapset ovat vähemmän stressaantuneita, kun oksitosiinin tuotanto lisääntyy vuorovaikutuksessa olemisen aikana. Eläinavusteinen terapia auttaa myös etenkin kouluikäisten ja nuorten sosioemotionaalisissa ongelmissa, hän toteaa.
Oman lemmikin hoitaminen tuo lapsen arkeen rytmiä ja tukee hyvinvointia
Kahilaniemellä on myös omassa kodissaan lemmikkejä, joten hän seuraa lasten ja eläinten välistä vuorovaikutusta myös omassa arjessa:
– Olen huomannut, että omien lasteni kohdalla äidin kotiintulo ei välttämättä herätä yhtä isoa iloa ja tunnekokemusta kuin Valma-koiramme kohtaaminen. Valman tervehtiminen ja sen pörröiseen turkkiin painautuminen pahan mielen yllättäessä rauhoittaa heitä selvästi, hän kertoo.
Kahilaniemi harmittelee, että kaupungistumisen myötä lapset ovat usein vieraantuneita eläinten läsnäolosta ja tavasta olla niiden kanssa. Jos omaa lemmikkiä ei perheessä ole, lapsia kannattaa tutustuttaa eläimiin muualla silloin, kun se on mahdollista. Tällöin lapselle on syytä kertoa, kuinka vierasta eläintä lähestytään.
– Aikuisen tehtävä on sanoittaa tilanteita kertomalla lapselle, miksi eläin käyttäytyy tietyllä tavalla ja opettamalla lasta huomaamaan, milloin se haluaa rapsutuksia ja milloin se tahtoo olla rauhassa, Kahilaniemi sanoo ja neuvoo:
– On opettavaista myös peilata eläimen kanssa kontaktissa olemista ihmisten vuorovaikutustilanteeseen sanomalla esimerkiksi ”Huomaatko, että joskus sinulla on sama tilanne kaverin kanssa, että kaveri tahtoo olla rauhassa?”. Toisaalta on muistettava myös, että lastakaan ei saa pakottaa kontaktiin eläimen kanssa, vaan on tarjottava turvallisia ja positiivisia eläinkontakteja aikuisen valvonnassa ja hallinnassa.
