Eeva Saarinen
kouluttaja
Suomen Sovittelufoorumi ry
Janne Johansson
kouluttaja, kehityspäällikkö
Suomen Sovittelufoorumi ry
Vasta vuorovaikutustaitoja opettelevien lasten ja nuorten tunteet tulee ottaa vakavasti eikä niitä saa väheksyä.
– Koulun ilmapiiri vaikuttaa merkittävästi siihen tulevatko lapset kertomaan kokemastaan mielipahasta ja konflikteista. Mikäli aikuinen ei aidosti kohtaa lasta, lapsi ei tule toista kertaa. Kun lapsenkokoisia tilanteita puretaan vertaistuen voimin, lapset uskaltavat tulla puhumaan aikuiselle myös silloin, jos tapahtuu jotain vakavampaa, muistuttaa Suomen Sovittelufoorumi ry:n kouluttaja ja kehityspäällikkö Janne Johansson.
Oppilaan kokoinen Verso
– On aseistariisuvaa, kun osapuolet saavat itse esittää ja perustella omat näkemyksensä. Kun on ensin tullut kuulluksi, on valmis kuulemaan myös toisen näkökulman. Eräs alakoululainen vertasi sovittelua pyyhekumiin. Ikävä asia tekee sydämestä mustan. Kun siitä saa puhua, Verso kumittaa mustaa pois ja sydämeen mahtuu sopua. Toinen puolestaan huomautti, että aikuiset haluavat liian nopeasti määritellä tilanteet ja niiden ratkaisut. Mutta ei vie yhtään enempää aikaa pysähtyä oikeasti kuulemaan mitä tapahtui kuin sanoa että ”Älä välitä” tai ”Mitä me juuri eilen sovittiin”. Tähän lapset voivat vastata ”Ei me mitään sovittu, sinä sovit”, kouluttaja Eeva Saarinen kertoo.
Koulutetuilla versoilla, eli muutaman vuoden vanhemmilla vertaissovittelijoilla, on aikaa kuunnella ja auttaa riidan osapuolia miettimään mikä olisi hyvä ratkaisu. Versot eivät anna valmiita ratkaisuja vaan auttavat ohjatusti sovittamaan yhteen molempien ratkaisuehdotuksen.
– Mutta on muistettava, että lapsia ei saa jättää yksin asioiden kanssa. Koulun Verso-aikuisten tehtävänä on tukea oppilaiden tekemää sovitteluprosessia ja seurata, että tehty sopimus pitää, Johansson painottaa.
VERSO-ohjelmaa noudatetaan myös varhaiskasvatuksessa ja toisella asteella, jossa se nähdään osana työelämätaitoja.
