Sesonkien vaihtuessa moni meistä pistää vaatekaappiaan uusiksi. Uusien vaatteiden ostohuumassa kannattaa kuitenkin selvittää, missä oloissa ja millä menetelmillä vaate on valmistettu – edes yrittää, sillä helppoa se ei ole.
Tuotteiden alkuperään ei tule aina kiinnitettyä huomiota, ja niinpä tavallinen kuluttaja saattaa täydentää komeroitaan vaatteilla, joiden valmistusolosuhteet eivät täytä inhimillisyyden vaatimuksia. Mutta mistä voi tietää, että tuote on valmistettu eettisin ja ekologisin menetelmin?
Kierrätysmateriaaleista tuotteita valmistan yrityksen toimitusjohtaja Seija Lukkala myöntää, että tuotteen alkuperän selvittäminen ei ole aina helppoa.
– Vaatehan ei itse kerro eettisyydestään tai sen puutteesta. Pitäisi päästä tutkimaan yrityksen taustoja, mutta tämä vaatii jo hyvin paljon aloitteellisuutta.
Erilaiset ympäristömerkit kertovat kyllä osatotuuden, mutta vain harva merkki kertoo tuotteen koko elinkaaren ympäristövaikutukset. Valmistuksen eettistä puolta, esim. työoloja, kuvaavat taas toiset perkit.
– Merkkiviidakko on nykyään valtava, mutta valitettavasti merkit eivät yleensä kata yrityksen koko valmistusprosessia, joten ne voivat joissain tapauksissa jopa hämätä, jos prosessi on muilta osin kaikkea muuta kuin ekologinen.
– Kaiken lisäksi lupaprosessit ja sertifiointi, joka oikeuttaa käyttämään näitä merkkejä, on niin kallista, että moni pieni yritys ei pysty niitä itselleen hankkimaan vaikka toimisi paljon ekologisemmalla tai eettisemmällä pohjalla kuin merkin hankkinut suuryritys.
Kierrättäen uudeksi tuotteeksi
Suomalaiset eivät ole kovin ansioituneita tekstiilijätteen kierrättäjiä, sillä Suomen Ympäristökeskuksen mukaan uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen palautuu vain noin 44 %. Jäljellejäävä 56 % kulkeutuu kaatopaikalle. On oletettavaa, että kaatopaikalle päätyy runsaasti myös käyttökelpoisia vaatteita ja tekstiilituotteita.
Tilanne muuttui vuonna 2016, kun uusi kaatopaikka-asetus kielsi kaiken orgaanisen jätteen viemisen kaatopaikkoille.
– Kuluttajille valmistettavat vaatteet ovat lähtökohtaisesti niin huonolaatusia, etteivät ne enää kestä kierrätystä. Ne muuttuvat usein käyttökelvottomiksi jo yhden käyttäjän jäljiltä, sanoo Lukkala.
– Niitä ei voi käyttää myöskään uusiotuotteisiin, sillä materiaalit ovat laadultaan erittäin heikkoja. Parhaat kierrätystekstiilit saadaan työvaatepuolelta, joissa materiaalien kestävyyteen kiinnitetään vielä huomiota.
Lukkala harmittelee pyrkimystä tuoda markkinoille aina vain halvempia tuotteita.
– Onhan päivänselvää, että jos ostat viidellä eurolla t-paidan, tuohon hintaan on päästy ainoastaan piittaamatta ekologisista ja eettisistä periaatteista.
Hän ymmärtää kuitenkin, että kuluttajan on usein mahdotonta selvittää etenkin pitkien alihankintaketjujen työoloja.
– Vastuuta tästä ei tulekaan siirtää kuluttajan hartioille, vaan sitä tulisi vaatia yrityksiltä itseltään. Mikäli alihankintaketjua ei voida läpivalaista loppuun asti, tuotteita ei saisi tuoda myyntiin.
Lukkala on toiminut aktiivisesti jo 13 vuoden ajan eettisen ja ekologisen tuotannon puolesta. Oman valmistustoimintansa lisäksi hän on suosittu puhuja tapahtumissa, messuilla ja kouluissa.
– Vaikka lama-aika saa monet unohtamaan eettiset periaatteet, nuoremmissa sukupolvissa on toivoa. He ymmärtävät, että kenenkään ei ole pakko ostaa lapsen tekemää vaatetta, joka on valmistettu hajoamistilassa olevassa tehtaassa.
