Etusivu » Urheilu » Maajoukkuehiihtäjä Ristomatti Hakola: ”Unelmaelämä vaatii kovaa työtä”
Hiihto

Maajoukkuehiihtäjä Ristomatti Hakola: ”Unelmaelämä vaatii kovaa työtä”

ristomatti-hakola-SM-aanekoski-2019-takaa-ajo
ristomatti-hakola-SM-aanekoski-2019-takaa-ajo
Kuvat: Tero Vehkamäki

Maajoukkuehiihtäjä Ristomatti Hakola elää unelmaansa. Kestävyysurheilussa ei ole oikotietä ja menestys vaatii sinnikkyyttä sekä lukemattomia treenikertoja.

Ristomatti Hakola on 28-vuotias maajoukkuehiihtäjä, jolle urheilullinen elämäntapa on monen hiihtäjän tavoin ollut pienestä nassikasta asti vakioasetus.

– Perheen tuki on kannustanut eteenpäin ja urheilu on aina merkinnyt meille paljon. Hiihtoa ryhdyin harrastamaan kuusivuotiaana ja kyllä harjoittelun onnistumiseen vaikuttivat vanhempien väsymätön talkootyö sekä tuhannet kuskaamiskerrat treeneihin ja kilpailuihin. Iän karttuessa myös oma palo harjoitteluun kasvoi ja toki menestys kisoissa kasvatti nälkää aina vain isommaksi. Pienestä saakka olen tavoitellut mahdollisuutta olla ammattiurheilija ja nyt saan sitä toteuttaa, Hakola kertoo.

Pienestä saakka olen tavoitellut mahdollisuutta olla ammattiurheilija ja nyt saan sitä toteuttaa.

Elämä ammattilaisurheilijana ei ole puolivillaista tai -tehoista kevytliitoa, jossa urheilua mahdutetaan muuhun elämään. Ammattilaisen arjessa ja juhlassa muu elämä väistyy urheilun tieltä.

– Ammattiurheilu vaatii valtavasti työtä ja heittäytymistä. Koko elämä pyörii urheilun ympärillä ja mietin kaiken palautumisen ja treenien kautta. En silti tunne, että menetän mitään, koska nautin tästä ja toteutan unelmaani.

Ristomatti Hakola kertoo aloittaneensa hiihdon harrastamisen jo kuusivuotiaana. Perheen tuki on kannustanut vuosien saatossa eteenpäin. Kuvat: Tero Vehkamäki

Harjoittelun ja palautumisen balanssi

Kestävyysurheilijat harjoittelevat paljon ja lajin luonteeseen kuuluu Hakolan mukaan tietynlainen fyysinen väsymys. Mutta liiallisen ja liian pitkään jatkuneen väsymyksen pitäisi puolestaan herätellä tarkastelemaan harjoittelukokonaisuutta.

– Kaikki lähtee oman kropan kuuntelemisesta. Kestävyysurheilijan tulee kiinnittää huomiota siihen, ettei harjoittele kohtuuttomasti. Aiemmin luultiin, että eniten treenaava voittaa, mutta sekään ei enää onneksi pidä paikkaansa. Valmentajan rooli kestävyysurheilussa on paljon myös urheilijan jarruttelua ja balanssin etsimistä.

Kohti kisoja

Urheilijan harjoittelukausi alkaa huhtikuussa ja päättyy kisakauden käynnistyessä, jolloin harjoittelun määrä kevenee. Juuri päättyneellä harjoituskaudella Hakola harjoitteli noin neljä tuntia päivässä lukuun ottamatta lepopäiviä.

– Urheilijan elämä on aikataulutettua syömistä, nukkumista, treenaamista ja tämän toistamista. Tämä on minulle kuitenkin työtä ja ei se työ aina kivaa ole kenellekään. Mutta kun suksi kulkee ja on hieno keli, en keksi sen parempaa. Ja kyllä sitä on koukussa siihen treenin jälkeiseen olotilaankin.

Urheilijaa siivittävät korkealle asetetut tavoitteet ja niiden saavuttaminen systemaattisella työllä. Hakolalla pitkän tähtäimen tavoite on kultamitali Pekingin olympialaisissa – tietenkin.

Next article